maanantai 27. heinäkuuta 2015

SM -kisaherkistelyn aika

Mäkkäreistä, felixeistä, bäkkäreistä ja loopeista, 
niistä on SM-kisatreeni tehty!

Tämän viikon lopulla Lieksan Neitikosken rannoilta voi bongata tavallista useamman kovan tason koskimelojan. Lauantaina 1.8. 2015 kilpaillaan jälleen freestylemelonnan Suomen mestaruuskisat tutuissa pärskeissä.



Yksi lajin hienoimmista piirteistä näkyy myös näissä kisoissa. Vaikka Neitikoskessa on ratkottu Suomen kovimman freestylemelojan titteli useaan kertaan, viimeksi 2012, ei nämä kisat tule olemaan mikään tylsä toisinto. Sääilmiöiden takia jatkuvasti vaihteleva vedenkorkeus takaa joka kerta erilaisen kisapaikan.




Tällä hetkellä vesiennuste lupaa nousuvettä aina 120 kuution virtaamaan, mikä tarkoittaa ajankohtaan nähden tavallista aaltomaisempaa kisapaikkaa.
Ahkerimmat (tai onnekkaimmat) melojat voivat viettää Neitikoskella koko viikon, mutta "kisaruneihin" tulee varmasti muutoksia loppu viikon aikana. Blunttipaikat alkaa olla pian parhaimmillaan ja airscrewit viuhuu viimeistään kisoissa!






Hyviä harjoituspäiviä Neitikoskelle, mutta muistakaahan myös huilata!
Ja te muut, toivottavasti nähdään lauantaina koskella!


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Melontaloma Norjassa

Teimmepä mekin reissun Norjaan ja minä otin mukaan tällä kertaa vain laskupaatin (ja slalomin), mikä tarkoitti reilun viikon lomaa freestylemelonnasta. Ennalta oli suunniteltu paljonkin mitä melottaisiin ja missä, mutta vedenkorkeuden vaihteluista johtuen suunnitelmat muuttuivat. Reissu alkoi Åresta, missä pääsimme melomaan Vålån, vaikka sielläkin vesi oli todella korkella, mutta Enan jäi melomatta (vesimittari näytti 6). Yllättäen Norjan puolella samalla korkeudella vettä ei sitten ollutkaan. Bua oli hyvin vähävetisen näköinen, mutta koska oli jo ilta, päätimme silti leiriytyä Buan sivujoen Enan varrelle ja käydä aamulla katsastamassa vesitilanteen. Enakin oli niin kivinen, ettei lähdetty kajakkien pohjia naarmuttamaan.

Kati, Tupi, Miika, Iida ja Urho Enan varrella
Enan ja Buan jälkeen vettä olikin sitten kaikkialla muualla enemmän kuin tarpeeksi ja monet suunnitellut joet jäivät melomatta liian korkean veden vuoksi tai sitten niitä melottiin kantamalla pahimpien paikkojen ohi, kuten Ylä Jorilla ja Ottan Pollfoss pätkällä. Hienoja maisemia ja hyviä jokia siitä huolimatta, ja onneksi Sjoan pelipätkä on aina yhtä mukava meloa. Tällä kertaa pääsin melomaan sen useaan kertaan ja sekä korkealla että todella korkealla vedellä.

Jonna Drivan raftipätkällä. Mukava melontapätkä, jonka parhaat kohdat eivät osuneet siltojen alle (kuvaaja oli matkanvarrella vain silloilla).

Tupi ja Miika lähdössä Ylä Jorille.
Sjoan pelipätkällä suuresta vesimäärästä ei ollut haittaa, Jonna aaltojen takana.
Miika läjestyy Sjoan aaltoja.
Jotunheimin upeista maisemista Spiterstulen lähistöltä saa alkunsa Visa joki.
Visa näytti houkuttelevalta, mutta jäi odottamaan parempaa aikaa tutustua jokeen kunnolla ennen melontaa.
Slalomkajakkikin pääsi vesille Sjoalla ja Falunissa. Kuvia Falunista löytyy Falu Kanotklubb facebooksivuilta. Nyt reisssun jälkeen on takana jo pari freestyle-melontapäivää Neitikoskella ja edessä harrastajien freestyleleiri.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Olas como las chicas

 Kevät on takana eikä kesää vielä edes näy, vaikkakin jo heinäkuuta elellään. Siksipä on kiva muistella tulvavesien aikaa, jolloin saatiin nauttia Suomen suurimmista aalloista. Pari viikkoa pohjosessa ja muutama viikonloppu Neitikoskella tarjosivat mehukkaita paikkoja aaltoliikkeiden reenaamiseen.

Niimpä saatiin siis vihdoin ja viimein tyttöjen melontavideo purkkiin. Ja nyt takapuolet tuolille ja volymit täysille, tästä se lähtee!

  Girls on the waves of the North from Jenni Vänskä on Vimeo.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Norjassa osa 1

Week of waves -tapahtuman jälkeen jatkoimme Norjaan creekkihommiin. Henkka hyppäsi kyytiin ja Teemu haettiin Torniosta bussiasemalta mukaan, Visa ja Vili tulivat urheiluautollaan perästä. Kävimme pari yötä Trollilla lämmittelemässä laskumelontaa taas pitkästä aikaa. Sieltä suuntasimme Kultsjoånille jossa oli aivan liian vähän vettä. Lähdimme jatkamaan Norjaan samana iltana Gaustan pikkutien kautta, jossa tajuismme miksi vettä on niin vähän. Kaikki lumi oli vielä sulamatta! Ajoimme Trondheimiin ja etelämmässä sama tilanne jatkui. Vettä oli vähän ja yöt olivat kylmiä. Onneksi se ei lannistanut kovanahkaisia retkeilijöitä ja vähävetisiä jokiakin löytyi.

Tällä reissulla keskityimme videokuvaamiseen ja kenelläkään ei ollut still-kameraa mukana. Kuvat ovat pätkiä videosta tai puhelimella otettuja. Video on vielä tuotannossa!

Ensimmäinen joki oli kaikille täysin uusi tuttavuus Vigda. Jokioppaan mukaan vähällä vedellä hyvä joki ja sitä se olikin. II-IV joki joka välillä kaventui hauskoihin koskiin, mutta ei mitään suurempaa.

Seuraavaksi meloimme Buan, joka on taattua hyvää jatkuvaa koskimelontaa toistakymmentä kilometriä. Aloitimme buan haaran sillalta josta ensimmäinen hapokas kanto oli 100m alapuolella. Eli pro tip Buan melojille: kantakaa suosiolla tämän kosken alapuolelle ja menkää vesille vasta sieltä.

Seuraavaksi meloimme Ylä-Drivan, jossa lopulta olikin aika vähän vettä ja joki ei oikein vakuuttanut ketään meistä. No, tulipahan käytyä ja muutama hauska isompi koski matkalta löytyi. Vettä oli vähän luiskissa ja melat olivat kovilla. Teemun varamela sai kyytiä ja lapa napsahti poikki Visan käsissä, onneksi ilman kaatumista. Yksi putous jäi vielä odottamaan mahdollista seuraavaa kertaa...
Maisemat ylä-Drivan put inistä edellisiltana

Jatkoimme matkaa Ylä-Raumalle jossa yllättäen olikin hyvin vettä. Joki on todella hauskaa melottavaa ja sisältää kivoja möläytyksiä ja putouksia! Meloimme joen kolmeen otteeseen. Ehkä yksi reissun hauskimmista pätkistä. Scouttasimme myös Ala-Raumaa mutta class V-VI ja liian paljon vettä ei houkutellut kokeilemaan. Täytyypä palata joskus matalan veden aikaan.

Ylä-Rauman ensimmäinen koski

Visa menossa mini-hukan ensimmäiseen putoukseen
Teme mini-hukan toisessa putouksessa
Visan sweeppibooffi mini-hukalla
Juuso nojaa


Ylä-Jori oli seuraavana vuorossa. Täällä vettä oli ehkä kaikista vähiten ja vesille lähtö alkoi kaduttamaan parin kilsan jälkeen. Kaikki kosket olivat melottavissa mutta vauhtia ei oikein ollut ja kajakki kolisi pohjaan tämän tästä.

Ylä-jorilla ainoita koskia missä oli hyvin vettä

Iltamelonnan jälkeen lähdimme vielä ajamaan kohti Sjoaa, mutta siitä enemmän seuraavassa osassa!


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

#huhhellettä

Helleaalto on vihdoin saapunut Suomen maaperälle, mikä tarkoittaa jokien virtaamien laskua. Kymijoen virtaama on ollut erittäin korkealla alkukesän, joten virtaaman lasku, sekä vedenlämpötilan nousu noin 20 asteeseen saa monen melojan suupielet korviin. Osa maajoukkueesta onkin siirtynyt Pernoolle ottamaan aurinkoa, ja harjoittelemaan täydellisen frisbeeheiton salaisuuksia.

Välillä kerettiin myös melomaan.

Uusia liikkeitä harjoitellessa niinsanotusta ''valmentajan silmästä'' on suuri apu. Stopparissa pyöriessä olo on välillä verrattavissa pesukoneeseen, joten oikeat liikeradat on usein uusissa liikkeissä vaikea hahmottaa.

Koutsi hoitaa


MM-kisajoukkue on valittu, ja karkelot lähestyvät vauhdilla. Vaikka edellisissä kuvissa esiintyvä hontto on allekkirjoittajan mielestä yksi Suomen helmistä, on Garberatorin ja Kinkkubingon vertaileminen mahdotonta. Koskimelonnassa ei indenttisiä pelipaikkoja ole, ja samankaltaisenkin ''spotin'' löytämiseen joutuu usein käyttämään aikaa. MM-kisojen ollessa siis nopealla aallolla, ei honttoliikkeiden treenaamisella nousta palkintopalleille. Tuomas, Anni ja Heikki kävivät siis ahkerasti myös ylävirrassa hiomassa aaltoliikkeitä. Vaikkei Kymijoelta ainakaan vielä ole löytynyt Garberatorin tasoista aaltoa, eivät harjoitukset pienemmälläkään aallolla hukkaan mene.

Tuomas ja Heikki Tormivirralla.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

MM-kisajoukkue 2015

Vuoden 2015 freestylemelonnan MM-kisoihin lähtevää joukkuetta ei tarvitse enää arvailla.

30.8-5.9.2015 Kanadassa järjestettäviin MM-kisoihin melottin karsintakilpailut Enontekiön Kelokurkkiolla. Uusi tuttavuus, Outback-wave alkoi toimia kuin tilauksesta, muistuttaen MM-kisojen aaltoa Kanadan Otawa-joella. Tässä esimakua Garberator -aallosta. Kuva on viime vuodelta Kanadan tiimin karsintakisoista.

Garberator 31.8.2014 photo by John Rathwell


Kilpailu- ja valmennusvaliokunta on freestylejaoston esityksestä valinnut seuraavan joukkueen MM-kilpailuihin:

K1M
Tuomas Kaukola
Juuso Karttunen
Jussi Tanskanen
Tuomas Kuronen

K1N
Anni Mykkänen

Joukkueenjohtaja: Hanna Möykkynen


Lisätietoja MM-kisoista, sekä reaaliaikainen live stream kisojen ajan löytyy virallisilta sivulta osoitteesta:
http://www.worldfreestylekayakchampionships.com/


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Neitikosken aallolla

Kesähelteitä on saatu odottaa toisten mielestä jo luvattoman pitkään. Melojien kannalta viileä sää ja vesisade ovat taas mahtava yhdistelmä, paitsi sillon kun toivoo kerrastonsa kuivavan narulla. Neitikoski on tarjonnut mainion paikan blunttailla jo toista viikonloppua peräkkäin.


Neitikoski näyttää isolta ilmasta


Reilu viikko sitten juhannuksena herkuteltiin 160:n kuution virtaaman lisäksi myös kuvakulmilla kun Kallion Timppa nosti laiturilta kopterin ilmaan. Tässä pari kaappausta viikonlopun videomateriaalista. Erilaisia kuvakulmia ihastellessa, alkoi tehdä mieli maajoukkueelle omaa kopteria! Tosin sitten tarvittaisiin myös hovikuvaaja, kun kukaan ei malttaisi olla rannalla.


Heikki heitteli ilmavia bluntteja


Tavan kameraan tarvitsisi lisävarusteeksi vähintäänkin selfiekepin että näkisi rannalta aallon pohjalle asti. Voin kuitenkin vakuuttaa että ilmaa oli ja isosti kajakin alla, vaikka viime viikonloppuna virtaama oli laskenut 140:n kuutioon sekunnissa.


Jenni loikkasi kliininä

Tupulla riitti kanttia


Uusimmat jännityksen aiheet näin melontapiireissä on kenen mela katkeaa seuraavaksi Norjassa ja kisataanko Suomen mestaruudesta Neitikoskella 1.8. aallossa vai laskeeko vesi niin että on honttokisa.